Ase itse

Kun fantasiaromaanin ensimmäisellä sivulla yhden päähenkilön ensimmäinen repliikki on ”paska”, voi siitä päätellä kaksi asiaa; Kirja on, joko erittäin hyvä tai sitten paska. Päästessäni alkua pidemmälle olin melko varma, että kirja on juurikin jälkimmäinen. Sen kerronta oli hieman lapsekkaan haparoivaa ja kieli ei muuttunut yhtään alkua säkenöivemmäksi. Muutaman kerran jo harkitsin jättäväni kirjan kesken, joka ei todellakaan ole tyypillistä minulle. Päätin kuitenkin rohkeasti kahlata eteen päin ja lopulta se kannatti.

Ase itse on englantilaisen kirjailijan, Joe Abercrombien, esikoinen ja luultavimmin siitä johtuen alku oli hieman kankeahko. Myös päähenkilöt tuntuivat olevan täysin irrallaan sekä tarinasta, että toisistaan. Pintapuolisesti rääpäistyjä ”sankareita” kukin omissa elämissään. Onneksi kirjailija pääsi juonesta kiinni jonkin verran ennen puolta väliä. Kieltämättä pitkä aika lukijalle pyristellä kappale kappaleelta eteen päin. Kirja oli vain välillä pakko laskea pois käsistä, kun verkkainen tarina alkoi raastaa hermoja, mutta lopulta jyvä löytyi ja juoni alkoi syöksyä kohti parempaa.

Oli kieltämättä mielenkiintoista seurata sitä, miten kirjailija kehitti itseään kirjan aikana. Alun epävarmojen askelten jälkeen tarina lähti kulkemaan ja hahmot syvenivät, ja niitten mukana myös kieli. Mitä lähemmäs kirjan loppua pääsin, sen useammin yllätin itseni naureskelmasta ääneen päähenkilöiden keskusteluille. Varsinki inkvisiittori Gloktan päänsisäiset ajatukset olivat hykerryttävää luettavaa.

Ase itse on kuitenkin hyvin perinteistä fantasiaa, jossa taikuus, väkivalta ja mitä kummallisemmat hahmot sotkeentuvat mielenkiintoisesti toisiinsa. Sen kolmesta pääsankarista kaksi on melkoisen tyypillisiä ja kolmas onneksi raikas poikkeus. Barbaari Logen ja Kapteeni Luthar ovat mukavia, mutta tavallisia hahmoja, joista ensimmäinen on villi ja väkivaltainen mies pohjoisesta ja jälkimmäinen keikarimainen hienostelija, joka vahingossa sotkeutuu joukkoon. Ainoastaan inkvisiittori Gloktan kiusattu ja raihnainen olemus, itsetutkiskeluineen tuo värikkyyttä päähenkilöihin. Päähenkilöitten lisäksi epämääräinen joukko sivuhahmoja raikastuttaa kirjaa luonteillaan, jotka paljastuvat enemmän tai vähemmän vinksahtaneiksi. Erityisesti Barbaari Logenin entisen joukkion harjoittama mielikuvituksellinen väkivalta saisi Quentin Tarantinonkin innostumaan.

Kirjan tarina on myös hyvin perinteinen. Siinä tämä sekalainen seurakunta hiljalleen päätyy toistensa seuraan jahtaamaan jotain, mikä ei vielä kirjassa paljastu. Tarkoituksena on selkeästi pelastaa koko maailma kaiken nielevältä tuholta, tai vastaavasti syöstä se siihen. Muuten voisi sanoa, että kaikkine juonitteluineen, selkään puukottamisineen ja kiduttamisineen kirja on tyypillistä ja perinteistä fantasiaa lähes parhaimmillaan. Se ei yllä parhaitten joukkoon, mutta on ihan siinä kannoilla. Joten jään odottamaan, että saan jossain vaiheessa käteeni sarjan toisen osan ja pääsen näkemään oliko ensimmäinen osa vain pelkkää hämäystä vai pystyykö tämä kirjailija luomaan yhden suhteellisen hyvän kirjan lisäksi vielä useammankin.

Suosittelisin kirjaa lukijoille, jotka eivät hätkähdä alun verkkaista ja haparoivaa otetta, vaan ymmärtävät että loppua kohti rytinä yleensä lisääntyy. Kaikkein herkkävatsaisimpia lukijoita suosittelisin välttämään kirjaa tai ainakin jättämään syömisen vähemmälle, sillä välillä väkivalta ja luitten rutina voi aiheuttaa hetkittäistä kuvotusta.

Joe Abercrombie: Ensimmäinen laki: osa 1, Ase itse. Kustannusosakeyhtiö Kirjava, Helsinki, 2009. Suom. Satu Hlinovsky.

Englanninkielinen alkuteos: The Blade Itself, 2006

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

2 responses to “Ase itse

  1. Olipa hyvä että löysin blogisi, näytät pitävän samantyylisista kirjoista kuin minä 🙂 Ja tämä arvio olisi yhtä hyvin voinut tulla minulta. Niin samoihin asioihin olit kiinnittänyt huomiota. Tosin minulla tuo alku ei tuottanut noin suuria vaikeuksia päästä eteenpäin. Mutta taso kyllä parani loppua kohden.

    Hyvä arvio!

    • Hei!
      Kiitos palautteestasi. Kuten varmaan olet huomannut, niin olen kausilukija, ja kirjoittelen blogia aina, kun saan hillittömän lukukärpäsen pureman.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s