Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2013

Tuhat Loistavaa Aurinkoa

Aivan aluksi liian harvoin sanottu kiitos siitä, että olen saanut syntyä Suomeen.  Tuhat Loistavaa Aurinkoa on vaikuttava, karun kaunis tarina siitä, mitä Afganistanissa on tapahtunut vuosien aikana. Siitä, miten kaksi naista löytää toisensa siinä surun, tuskan ja sodan täyttämässä maassa. Se kertoo tarinan, joka saa haukkomaan henkeä tuskasta, itkemään toivosta ja luottamaan tulevaisuuteen.

Mariam ja Laila, kaksi erilaista naista, joitten kohtalot kietoutuvat toisiinsa ensin Neuvostoliiton hallitsemassa, sitten talibanien johtamassa ja viimein amerikkalaisten ”vapauttamassa” Afganistanissa. Mariam, joka ei koskaan saanut elämältä sitä, mitä olisi ansainnut ja Laila, jonka nuori elämä muuttui yhdessä hetkessä. Nämä naiset ovat alistettuja, syrjittyjä ja usein muun maailman unohtamia. He ovat kuitenkin peräänantamattomia, niitä naisia joitten pohjalta lopulta rakentuu uusi, toivottavasti parempi Afganistan.

Tuhat Loistavaa Aurinkoa kuljettaa lukijaansa läpi karun kauniin maiseman, joka kiertyy Kabulin ympärille. Tarina ei kaunistele ihmisten kohtaloita, sitä miten väkivalta muuttaa maailmaa. Kuten tarinassa eräs taksinkuljettaja toteaa: ”Afganistanin historia on valloittajien historia”. Sen ihmiset ovat vain harvoin voineet sanoa olevansa todella vapaita, todella omistavansa oman maansa. Silti rakkaus kotia kohtaan tuo heidät yhä uudestaan rakentamaan tuota pommitettua, tuhottua maataan.

Khaled Hosseini kertoo tarinan, joka on kaikessa lohduttomuudessaan ja uskomattomuudessaan liian monen naisen ja lapsen tarina tuossa maailman usein unohtamassa maassa. Kyllä me silloin muistamme, kun lentokoneet törmäävät torneihin, mutta entä silloin, kun olemme liian kiireisiä ajattelaan muita kuin itseämme. Eivät ne ihmiskohtalot karkaa minnekään, ne ovat siellä, sinnittelevät päivästä toiseen paremman tulevaisuuden puolesta. Kirja saa raivon nousemaan pintaan, mutta lohduttaa lopulta paremmalla tulevaisuudella, toivolla siitä, että jonain päivänä kaikki lopulta on hyvin.

Tuhat Loistavaa Aurinkoa vie mukanaan kauas, paikkaan jonne länsimaalainen ihminen ei koskaan usko joutuvansa. Se kuljettaa lukijansa jokapäiväisiin askareisiin Lailan ja Mariamin kanssa ja kaikkialla ympärillä sykkii tuhottu, luotien raiskaama, mutta silti aina tuhkasta nouseva Kabul. Sen ihmisten sinnikyys vaihtuvien hallitsijoitten alla on uskomatonta. Elämä voittaa aina lopulta, se vaatii uhrinsa ja veronsa, mutta lopulta elämä aina voittaa.

Khaled Hosseini on kirjoittanut kirjan, joka saa ajatukset syventyvään vakavien asioitten äärelle. Kirja on myös erittäin viihdyttävä, ei samalla tavalla kuin perinteinen viihdekirjallisuus, vaan taitava tarinankerronta vie mukanaan hyvään ja pahaan, aina nousevaan Kabulin aamuun. Tuhat Loistavaa Aurinkoa ei vie uskoa ihmisyyteen, vaan enemmänkin vahvistaa sitä. Se ravistaa länsimaista lukijaa kuin tuuli itkuraidan oksistoja syysmyrskyssä, se herättää ja puhuttelee, auttaa ymmärtämään.

Lukija, jota vaikeat ihmiskohtalot ja maailma sen kaikissa sävyissään kiinnostavat, pitää varmasti lukemastaan. Tätä kirjaa ei voi ottaa kevyesti millään tasolla. Se ei ole helppoa luettavaa henkisesti, vaan vaatii mukaansa annoksen rohkeutta selvittää, mitä Lailalle ja Mariamille lopulta tapahtuu. Tarinan karuudesta huolimatta kirjaa ei ole helppo myöskään laskea käsistään, se on hienosti kirjoitettu tarina, joka jättää jälkeensä hieman pöllämystyneen lukijan, joka ei ole ihan varma, mikä häneen iski. Tuhat Loistavaa Aurinkoa on kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea, se on kirja, joka muuttaa jotain lukijassaan.

Suuret kiitokset Sannalle, jolta sain tämän unohtumattoman tarinan joululahjaksi!

Khaled Hosseini: Tuhat Loistavaa Aurinkoa. Otava/Seven, 2008. Suom. Kristiina Savikurki.

Englanninkielinen alkuteos: A Thousand Splendid Suns.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Uskon asia

Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi, että en ole heinäkuun jälkeen tänne päivitellyt lukemiani kirjoja. Olen ollut muutosten kourissa ja lukeminen on jäänyt hieman vähemmälle. Toki olen lukenut joitain kirjoja viimeisimmän päivitykseni jälkeen, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä tänne. Mainittakoon, että kannattaa lukea ainakin kirja Piiat, sillä se on yllättävä ja ajatuksia herättävä teos syvästä etelästä, ajalta jolloin kaikki eivät olleet läheskään samanarvoisia. Piiat -kirjan lisäksi olen lukenut sitten melko paljon kevyttä hömppää, ja sanottakoon, että minun jopa minun mittapuullani se on ollut todellista hömppää. Jos joku kuitenkin kaipaa päiviinsä erittäin helppolukuista ja viihdyttävää kirjallisuutta, suosittelen tutustumaan Sookie Stackhouse -sarjaan. Paremmin se tunnetaan televisiossa pyörivästä True Blood -sarjasta, tarinat liittyvät löyhästi toisiinsa ja henkilöt ovat samoja, mutta kuitenkin kirjat ja tv-sarja ovat kaksi aivan eri asiaa.

Nyt kuitenkin olen palannut myös tänne bittiavaruuden pariin ja jaan kanssanne juuri lopettamani italialaisen dekkarin. Uskon asia on Donna Leonin ties mones Komisario Guido Brunettin tutkimuksia – sarjan kirja. Kaikissa näissä kirjoissa on omanlaisensa tunnelma, jonka hyvin syvästi liitän italialaisuuteen ja erityisesti venetsialaisuuteen, kummassakaan koskaan käymättä. Leonin dekkarit eivät ole tyypillisiä vauhdikkaita rikosromaaneja, vaan pikemminkin pohdiskelevia tutkintoja siitä, millainen susi ihminen toiselle sudelle on. Niiden tunnelma on lähes leppoisa ja jännitys ei koskaan huumaa päätä. Siitä huolimatta tarina vie mukanaan ja kerronta saa lukemaan intensiivisesti viimeiselle sivulle saakka.

Uskon asiassa Komisario Brunetti tutkii kahta erilaista tapausta, joista toinen on enemmänkin uskon asia kuin totuus. Toinen tapauksista on erään tavallisen, tylsän kansalaisen murha, josta ei oikein kukaan ota tolkkua. Taustalla on vaikka kuinka paljon juonitteluja ja hyväveli-verkostoja erittäin italialaiseen tapaan. Erityisen vaikeaksi tapauksen selvittämisen tekevät paikallisten kesälomakuukausi sekä enemmän kuin painostava helle, jota Leon kuvaa oivallisesti, sekä se tosiasia, että Komisario Brunettikin olisi mieluummin lomalla vuoristossa kuin paistumassa Venetsiassa.

Toinen tapaus taas on hyvin epävirallinen tutkimus Komisarion oikean käden, ylikonstaapeli Vianellon, tädin kummallisesta käytöksestä. Täti on nimittäin ilmeisen hurahtanut erääseen henkiparantajaan tai selvännäkijään, joka taas saa tämän sukulaiset huolestumaan. Kuten arvata saattaa, ei tällä ”auttajalla” ole aivan puhtaat jauhot pussissaan, mutta yllätykseksi nousee, kuinka kieroksi hän onkaan heittäytynyt.

Erityisen tyypillistä Leonin kirjojen tarinoille on se, että vaikka rikokset selviävätkin, eivät kaikki joudu aina tilille teoistaan. Leon kuvaa hieman ironisesti sitä, miten italialainen oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmä toimivat ja miten kaikki ei mene kuten amerikkalaisissa rikossarjoissa, jossa paha saa aina palkkansa. Siitä huolimatta lukijalle ei jää huonoa makua, vaan enemmänkin ymmärrys siitä, miten maailma ihan oikeasti toimii. Kiehtovia ovat myös Komisarion pohdinnat elämästä sekä hänen lainauksensa historian suurilta ajattelijoilta, joitten huomiot sopivat edelleen tämänkin päivän menoon.

Leppoisan, mutta koukuttavan rikoskirjallisuuden ystäville Donna Leon on loistava valinta. Kirjat eivät ole paksuja, joten niitten lukeminen ei vie liiaksi aikaa, mutta viihdyttävyys on huippuluokkaa. Henkilöhahmojen tavallisuus ja samalla outous on suoraan jokapäiväisestä elämästä. Kun ajattelee, niin lopulta hyvin harvat meistä ovat ihan tavallisia.

Donna Leon: Uskon asia, Komisario Guido Brunettin tutkimuksia. Otava 2012. Suom. Kristiina Rikman.

Englanninkielinen alkuteos: A Question of Belief, 2010.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elokuvat ja tv, Kirjallisuus