Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2013

Linkkien kautta kuviin

Sen verran olen nyt muokkaillut kirjoituksiani, että olen lisännyt tekstiin linkit joitten kautta voi käydä katsastamassa, miltä kyseinen kirja näyttää.
Linkki on alleviivattuna tekstissä ensimmäisen kerran esiintyvässä kirjannimessä. Sitä kautta pääsette Pinterest.com sivulleni, jonne olen lisännyt yhteen kansiooni kirjojen kuvat. Samalla paljastuu myös henkilöllisyyteni, mutta suurinosa lukijoistani sen jo tietää 😉

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Tuhansien Aamujen Talo

Mitähän tästä kirjasta sitten sanoisi. Tuhansien aamujen talossa olisi potenttiaalia vaikka millaiseksi lukuelämykseksi, mutta valitettavasti Tuija Lehtinen on jättänyt tarinan heppoisen höttöiseksi lässykirjallisuudeksi. Kirja kerto kahdesta vahvasta, mutta erilaisesta naisesta armeijan harmaissa. Toinen on kapiainen ja toisesta on sellainen tulossa, molemmilla hieman elämät sekaisin siviilissä ja kiikarissa sama mies. Kuten jokainen laatukirjallisuutta lukenut tietää, tästä lähtökohdasta saisi aikaiseksi melkoista draamaa, vaan ei.

Tuija Lehtinen on todellakin kirjoittanut helppolukuisen pintaraapaisun näiden kahden naisen Smillan ja Martan elämästä. Kumpikin olisi jo itsessään ollut kirjan arvoisia henkilöitä, sillä se vähä, mitä heistä syvemmin paljastetaan antoi lukijalle aihetta kiinnostukseen. Valitettavasti kaikki kirjan hahmot kuitenkin jäävät etäisiksi, heppoisiksi ja kylmiksi, kuin paperinukeiksi ilman ulottuvuuksia. Lehtinen on tyytynyt helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin, liekö tullut kustantajalta painetta uudesta kirjasta, sillä lukiessa tulee mieleen, että nopeasti vain kyhätty jotain. Vähän kuin jokin yläasteen äidinkielen aine, johon ei ole jaksanut paneutua.

Minusta on sääli, että kirja ei ole tämän parempi. Sen lukee kerran, mutta suuhun jää kitkerä jälkimaku. Muutenkin kirja, valitettavasti, sai arvoistansa kohtelua, sillä koirani päätti pistää sen uuteen kuosiin. Tuhansien aamujen talo jääkin mieleen enemmän siksi, että sen kannessa on ikuistettuna koirani hammastaidetta kuin siitä, mitä kansien väliin on kirjoitettu.

Tuhansien aamujen talo: Tuija Lehtinen, Otava 2012.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Tummempaa Tuolla Puolen

Tiedättekö, mikä on kirjakrapula? Se on sellainen tunne, joka valtaa silloin, kun on lukenut jotain maailmaa mullistavaa eikä kykene aloittamaan uutta kirjaa pitkään aikaan. Sellaisen kourissa olin pitkään edellisen kirjan, Tuhat Loistavaa Aurikoa, luettuani. Siksipä vasta nyt saan uuden bloggauksen tänne.

Sain Tummempaa Tuolla Puolen -kirjan joululahjaksi tädiltäni ja täytyy sanoa, etten ensimmäisenä olisi itse siihen esim. kirjakaupassa tarttunut. Ensimmäinen syy kenties on se, että se on suomalaisen kirjailijan kirjoittama ja olen jo pitkän aikaa vierastanut suomalaista kirjallisuutta. Nyt sitten pohdinkin, että miksi. Aloitettuani kirjan ajattelin, että tässä menee kauan ennen kuin saan sen loppuun asti, ja kyllähän se kestikin, mutta syy oli muualla kuin kirjassa. Ainoana melko isona miinuksena kirjasta voi sanoa, että siinä on hieman liian monta kertojahahmoa ja osa kappaleista on hyvin lyhyitä, joten rakenne on välillä rikkonainen.

Tämän miinuksen, kun selättää, niin ei voi kuin nauttia mielenkiintoisesta kerronnasta, joka sijoittuu huomattavan lähelle, nimittäin Pietarsaaren lähimaaseudulle. Kirja kertoo vanhoista lapsuuden ystävistä, jotka tapaavat toisensa pitkän ajan jälkeen hautajaisissa. Jokaisella heistä on omat demoninsa ja salaisuutensa, sekä tietenkin se seikka, että he kaikki ovat nähneet joskus legendaarisen kansantarinoiden pahuuden, Raamtin. Raamt on seudulla kansantarinoissa elävä metsien paha henki, joka säännöllisesti ilmestyy ihmisille ja pelottelee heidät puolikuoliaiksi.

Kirjan todellinen sanoma on siinä, miten kohtelemme toisiamme ja miten pystymme kantamaan sisällämme olevat salaisuudet. Lopulta, kun niille läheisimmilleen pitäisi pystyä kertomaan ne tummimmatkin salaisuutensa ja taakkansa, ettei niitä tarvitisi itse kantaa. Tummempaa Tuolla Puolen on tarina erityisestä ystävyydestä, joka saa täyttymyksensä, kun ystävykset ymmärtävät olevansa samassa veneessä ja niitä toisilleen tärkeimpiä ihmisiä.

Kirjan sävyt ovat tummia ja kirjailija Kaj Korkea-Aho kuljettaa tarinaa perisuomalaisessa melankoliassa. Se viehättää ja kylmää yhtä aikaa, olemmeko me todellakin tällaisia? Onko meistä todellakin näin vaikeaa puhua tunteistamme? Kuten takakannen tekstissä sanotaan: ”Kauhu ja nauru juuttuvat vuoron perään kurkkuun kirjan parissa.”

Tummempaa Tuolla Puolen ei ole kaikista helpoin kirja lukea. Se on rakenteeltan rikkonainen ja tapahtumien lyhyt aikaväli tekee kerronnasta välillä hektistä, mutta kun tarinaan pääsee sisälle vie kirja lopulta mennessään. Lukija tahtoo tietää, miksi Raamt ilmestyy ystävyksille uudelleen ja uudelleen; Ja mitä se tahtoo sanoa, mikä on sen perimmäinen merkitys? Monet salaisuudet paljastuvat ja koettelevat sekä lukijaa, että kirjan henkilöitä, mutta lopussa kiitos seisoo.

Sanottakoon myös, että suomalainen kirjailija ei kerro Korkea-Ahosta kaikkea, sillä todellisuudessa kirjailija on Suomenruotsalainen.

Kaj Korkea-Aho: Tummempaa Tuolla Puolen, Teos 2012. Suom. käsikirjoituksesta Laura Beck.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus