Avainsana-arkisto: Kuninkaiden Koitos

Kuninkaiden Koitos

Nyt tuntuu siltä, että olen saavuttanut suuren voiton tai päässyt suureen tavoitteeseeni. Kuninkaiden koitos on todellakin jättiläinen kirjaksi, kuten sarjan ensimmäinenkin kirja Valtaistuinpeli. Molemmat ovat rönsyileviä ja uuvuttavia kirjoja, mutta hyvässä mielessä. Ne tempaavat lukijan mukaan maailmaan, joka todellakin on paljon jännittävämpi ja kiinnostavampi kuin mikään pitkään aikaan kohtaamistani fantasiamaailmoista. Lukija uppoaa syvälle juonittelun, kruununtavoittelun, rakkauden ja vihan, petoksen ja kunnian maailmaan. Tähän maailmaan voisi helposti hukkua.

Kuninkaiden koitos on jatkoa Valtaistuinpelille, tai jotkut tuntevat tarinan paremmin Game of Thrones – sarjasta. Starkin perheen värikkäät vaiheet jatkuvat ympäri Seitsemää Kuningaskuntaa. Perhe on edelleen hajallaan ensimmäisen kirjan tarinan jäljiltä; yksi on kuningas, toinen on kuollut ja kolmas panttivankina. He pärjäävät kuitenkin paremmin kuin hyvin miettien sitä, miten kohtalo on heitä kohdellut. He ovat pohjoisen miehiä ja naisia, jotka ovat sitkeämpiä ja kovempia kuin, mitä aluksi voisi luulla. Heidän tarinaansa seuraa mielellään, sydän välillä syrjällään siitä, miten sota heitä heittelee. Tähän vaikuttaa tietenkin itselläni myös se, että suomalaisena kokee olevansa pohjoisen nainen.

Kirjan käänteet ja henkilöt ovat muutenkin moninaisia. Kirjassa ei seurata pelkästään Starkin perheen vaiheita, vaan kurkistetaan myös ns. kulissien taakse muitten tärkeitten hahmojen maailmassa. Yksi vastahakoisista suosikeistani on Tyrion Lannister, kääpiö jolla leikkaa hieman nopeampaa kuin monilla muilla. Hän on muutenkin mielenkiintoinen hahmo, josta aluksi ei pidä ja lopulta ei voi olla pitämättä. Myös monet sivuhahmot, joille ei omaa ääntä anneta ovat mielenkiintoisia ja värittävät tarinaa omilla toimillaan, jotka aluksi tuntuvat mitättömiltä, mutta lopulta vaikuttavatkin huomattavan paljon enemmän kuin voisi luulla.

Kuninkaiden Koitos on tiiliskivi kirjaksi, sen lukemista ei siis voi ottaa millään lailla kevyesti, kirjailellisesti. Tämä ei ole mitään kevyttä matkalukemista, vaan murhaavan järeää fantasiaa, jonka lukemiseen pitää varata aikaa ja tarpeeksi hyvä sohvannurkka, jossa kirjan voi asettaa tyynyille syliin. Muuten kädet väsyvät jo hetken lukemisen jälkeen. Kirja myös pitää otteessaan sisältönsä puolesta, joten sitä ei kannata aloittaa kaikkein kiireisimmällä hetkellä. Mieleeni tuli, että parhaiten tätä tummasävyinen tarina sopii syksyn sateisiin iltoihin, kun muuta tekemistä ei ole. Silloin iltojen pimetessä voi parhaiten kuvitella susien ulvonnan ja synkkien metsien tuoksun. Kuten Talvivaaran Starkit sanovat: ”Talvi on tulossa”. Tässä kirjassa sen voi aistia kaikesta. Toivoa sopii, että myös kirjan hahmot huomaavat sen ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos siis pidät järeästä fantasiasta, jossa tapahtumia ja hahmoja riittää, tartu kiinni Tulen ja Jään Laulu -sarjaan ja uppoudu toisenlaiseen todellisuuteen. Nämä kirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä määrin, että tarinassa elää silloinkin kun kirjaa ei lue. Tästä syystä lähimmäisiä kannattaa varoittaa, kun aloittaa lukemisen, etteivät he ihmettele, miksi olet hieman poissaolevan oloinen. Varoituksen sananen vielä siksi, että Kuninkaiden Koitos ei ole itsenäinen kirja ja sen jälkeenkin tarina jatkuu, joten loppu on ihan yhtä avoin kuin Valtaistuinpelissäkin. Valmistaudu siis lukemaan koko sarja elämäsi aikana, tai tarina jää kiusaamaan mieltäsi. Ja jos voitte, lukekaa kirja kovakantisena, sillä Petri Hiltusen kuvitus on uskomaton.

George R. R. Martin: Kuninkaiden Koitos: Tulen ja Jään Laulu osa II. Kustannusosakeyhtiö Kirjava, 2012. Suom. Satu Hlinovsky.

Englanninkielinen alkuteos: A Clash of Kings, 1999.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elokuvat ja tv, Kirjallisuus